Ylivoimaisesti paras pulla on mielestäni perinteinen korvapuusti. Minulla on hieman ristiriitainen suhde näiden pulleroisten kanssa, koska vaikka kuinka niistä pidän, ja niiden leipomisesta myös, ne onnistuvat minulta erittäin harvoin. Yleensä korvapuustit kaatuilevat uunissa milloin mihinkin suuntaan, ja oli mikä pulla tahansa kyseessä, niistä tulee yleensä aina vähän liian kovia.
No, yrittänyttä ei laiteta, joten sunnuntai-illan ratoksi aloin taas uuteen yritykseen. Olen keräillyt lähipiiriltäni (joiden pullat on aina superhyviä!) vinkkejä pehmoisten pullien tekoon, ja noudatin lähes kaikkia vinkkejä (vinkeistä poiketen en käyttänyt tuoretta hiivaa enkä punaista maitoa, koska niitä ei ollut). Muuten noudatin jauhopussin ohjetta, paitsi jätin taikinan melko löysäksi, ja annoin koneen vaivata taikinaa toooodella pitkän aikaa. Kohotin myös pullia kunnolla, ensin siis taikinaa, ja sitten vielä leivottuja pullia uunipellillä. Kaikki tämä kannatti, koska pullista tuli niin hyviä tällä kertaa! Ulkonäössä on varmaan vielä parantamisen varaa, mutta mitäpä siitä!
Tein puolikkaasta taikinasta ihan perinteisiä korvapuusteja, ja toiseen puolikkaaseen laitoin rasvan ja kanelin seuraksi täytteeseen hienon sokerin sijasta muscovadosokeria (se on vaan niin hyvää, että tekee mieli tunkea muscovadoa kaikkeen mitä teen...). Kokeilu kannatti tässäkin kohtaa, näistä muscovadopullista tuli pehmeitä, kosteita ja jopa vähän toffeemaisia. Vähän niinkuin sticky bunsit, joita olen joskus syönyt ulkomailla. Nam nam, onneksi lähetin suurimman osan pullista taas eteenpäin, muuten olisin varmaan syönyt itseni tärviölle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti