Terveisiä Lappeenrannasta

Vietettiin joulunpyhiä mökkeillen, ja koska sää oli niin kurja, päätettiin käväistä Lappeenrannassa. Ensimmänen etappi oli uusi "luksustavaratalo" Grande Orchidee. Vähän kuin olisi ulkomailla käynyt, sen verran kuului muuta kuin suomenkieltä siellä :) Mutta ihan kiva kauppa, löysin sieltä muutamia kivoja lastenvaatteita, mitä ei ollut tullut muualla vastaan, ja oli siellä ihan hyvänoloisia kenkiä ja laukkujakin. Aikuisten vaatteita en ihan hirveästi edes katsellut, mutta nopealla vilkaisulla aika juhlavia vaatteita siellä oli tarjolla. Noh, kohdemarkkinat huomioiden, ihmekös tuo.

Ostelun jälkeen käväistiin kahvilla yhdessä Lappeenrannan suosikeistani, nimittäin Lappeenrannan linnoituksilla sijaitsevassa Kahvila Majurskassa. Koko linnoituksen alue on niin idyllinen mukulakivikatuineen, ja itse kahvila huokuu historiaa. Eikä baakelsseissakaan ollut vikaa, tälläkään kertaa :) Suosittelen lämpimästi!

Sateesta huolimatta reippailtiin vielä metsäretkellä, mutta on tämä jotenkin surullinen näky joulukuun lopulta! Missä se talvi viipyy??

Maailman söpöimmät vaahtokarkit

Pikku-apulainen sai joulupukilta aivan liian söpöjä jouluisia vaahtokarkkeja! Siis joulukuusia ja lumiukkoja, omg! Lapsellista tai ei, minulle nämä toimii! ;)

Iloista Tapaninpäivää!

Mangojuustokakku

Tänä jouluna sovittiin, että joulupöydän ei tarvitse olla niin perinteinen. Kaikilla on omat inhokkinsa jouluruuissa, joten eihän ole mitään järkeä syödä niitä vuoden tärkeimmällä illallisella. Omat inhokkini ovat mm. lanttulaatikko, rosolli ja hillosipulit. Siis hyi.

No, kyllä se anopin joulupöytä notkui myös perinteisistä jouluruuista, mutta jälkiruoka piti pintansa, ja se oli tänä jouluna mangojuustokakku. Tämä oli ensikokeilu, ja voi olla että reseptiä täytyy hioa vielä jossain vaiheessa, mutta tällä ohjeella tuli oikein raikas ja "hedelmällinen" kakku, kuten eräs kakun syöjä sanoi :)

Ohje:

Tein 4 munan kakkupohjan, jonka leikkasin 3 osaan. Yksi kolmasosa siis toimi kakun pohjana. Loput kaksi ohutta pohjaa laitoin pakastimeen seuraavia kakkuja odottelemaan.

Täyte:

5 dl Flora Vispiä

1 tl vaniljasokeria

2 rkl sokeria

1 prk vaniljarahkaa (200 g)

200 g mangotuorejuustoa

2 prk säilykemangoa

7 liivatelehteä

4 rkl mangomehua

Kiille: 

3 prk Piltti mangososetta

4 rkl mangomehua 

4 liivatelehteä

1. Soseuta mangot esim. sauvasekoittimella.
2. Vatkaa Flora Vispi löysäksi vaahdoksi.
3. Sekoita joukkoon sokerit, rahka ja tuorejuusto.
4. Sekoita mangosose kermaan.
5. Sekoita liuotetut liivatteet kuumaan mangomehuun.
6. Sekoita liivateneste ohuena norona täytteen sekaan.
7. Kostuta kakkupohja mangomehulla, ja kaada täyte irtopohjavuokaan pohjan päälle.
8. Anna kakun hyytyä muutama tunti jääkaapissa.
9. Valmista kiille sekoittamalla liuotetu liivatteet ensin kuumaan mehuun, jonka jälkeen liivateneste sekoitetaan ohuena norona mangososeeseen.
10. Kaada kiille kakun päälle, ja anna hyytyä yön yli.
11. Koristele haluamallasi tavalla, minä käytin tällä kerralla valkosuklaata ja ananaskirsikoita.

Hyvää joulua!

Voi, miten ihana olotila! Vatsa täynnä herkkuruokia, hyvä mieli perheen kanssa vietetystä ajasta, ja pukkikin muisti koko perhettä maailman parhailla lahjoilla. Alla omien lahjojen parhaimmistoa, nähtävästi olen ollut melko kiltti tänä vuonna :)

 Oikein hyvää joulunaikaa kaikille!

Joulupaketteja

3 yötä jouluun on... eikä vieläkään kaikkia lahjoja hankittu. Huoh, miten tämä joulu tulee joka vuosi niin yllättäen? Tänään tuli onneksi parin tunnin yksinäinen hetki, jolloin sain melkein kaikki lahjat paketoitua. Joka vuosi lupaan itselleni, että seuraavana jouluna hankin lahjat ajoissa, ja teen ihania paketteja, mutta ainakin viimeiset pari vuotta ovat olleet niin hektisiä, ettei tämä joulunihme ole päässyt tapahtumaan. Tässä kuitenkin tämänvuotinen pakettipanostus, ihan söpöjä niistä tuli kiireestä huolimatta :)

Hurjia herkkuja

Halloween tuli ja meni, ja onhan se oikeastaan vähän outoa tehdä postaus halloween-herkuista näin joulun alla... mutta teenpä sen silti. Koska meidän perheessä vietetään aina kovin lapsellista halloweenia, ovat tarjottavatkin sen mukaisia. Aiempina vuosina olen tehnyt kurpitsa- ja muumiopopseja, ja tänä vuonna tein noidankattila- sekä hämähäkkipopseja. Suurena apuna hämähäkeissä oli pikku apulaiseni, josta on muuten tullut erittäin taitava leipuri! Popsien lisäksi laitan tähän kuvia pikku apulaisen serkkupojan toivomista synttärikekseistä, jotka kyllä olisivat sopineet halloween juhliinkin: hämähäkkejä ja pääkalloja! Pahoittelut huonoista kuvista, etenkin muumiopopsin kohdalla :(

Suklainen täytekakku

Tein jo jonkin aikaa sitten serkkuni pyynnöstä pienen täytekakun, johon ei haluttu kermavaahtoa. Siispä täytekakku sai suklaakuorrutuksen. En ollut aiemmin kokeillut tätä, eikä kuorrute todellakaan täydellisesti onnistunut, mutta kuulemma kakku oli hyvää! Eikä siitä itseasiassa niin pienikään tullut, mutta samapa tuo :) Tässä ohjetta:

Pohja:

4 munaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

0,5 dl perunajauhoja

0.5 tl leivinjauhetta

1. Vatkaa sokeri ja huoneenlmpöiset kananmunat vaahdoksi.
2. Sekoita loput aineet kulhossa, ja sihtaa ne siivilän läpi munasokerivaahdon joukkoon. Tässä vaiheessa ei enää sekoiteta taikinaa voimakkaasti, vaan varovasti puuharukalla käännellen.
3. Kaada taikina esim. irtopohjavuokaan. Itse laitan pohjalle leivinpaperia, ja voitelen reunat margariinilla.
4. Paista kakkua uunin alaosassa, 175 astetta ja n. 40 minuuttia.

Täyte

2,5 dl Flora vispiä

150 g maitosuklaata 

100 g maustamatonta tuorejuustoa

1 tl vaniljasokeria

1. Sulata suklaa mikrossa.
2. Vatkaa Flora Vispi löysäksi vaahdoksi.
3. Vatkaa joukkoon tuorejuusto ja vaniljasokeri.
4. Vatkaa lopuksi sula suklaa joukkoon.

Suklaatäytteen alle laitan yleensä vadelmahilloa, ja kerrosten väliin joko tuoreita tai pakastevadelmia. Suklaana voi luonnollisesti käyttää myös valkoista tai tummaa suklaata, oman maun mukaan! Minä tykkään Fazerin sinisestä eniten :)

Kuorrute:

n. 150 g maitosuklaata

1 dl kermaa

1. Lämmitä kerma kattilassa kuumaksi, mutta ei kiehuvaksi.
2. Sulata suklaa mikrossa.
3. Lisää kermaan sula suklaa, ja sekoita tasaiseksi.
4. Jäähdyttele kuorrutetta jonkun aikaa, ja kaada kakun päälle. Minä en ehkä jäähdytellyt sitä tarpeeksi, koska suklaa ei jäänyt reunoille niin nätisti kuin kakun päälle... Ehkä ensi kerralla onnistun paremmin!
5. Koristele haluamallasi tavalla.

Laitoin kakun vielä söpöön laatikkoon, ja sellaisena se matkasi syntymäpäiväjuhlille! Laatikko on Confetista.

Halloumi-caesar ja fetapiirakka

Perjantaina istuimme kaveriporukalla iltaa, ja tein tarjottavaksi halloumi-caesarsalaatin ja feta-kinkkupiirakan. Törmäsin vähän aikaa sitten todella hyvään (ja helppoon!) caesar-kastikeohjeeseen,  ja sitä olenkin tehnyt jo useita kertoja.

Caesar-kastike, alunperin täältä:

1 muna
2,5 dl ruokaöljyä
1 valkosipulin kynsi
1 rkl vettä
0,5 rkl valkoviinietikkaa
0,5 rkl Dijon-sinappia
1 rkl sitruunamehua
suolaa
pippuria

Kaikki aineet laitetaan korkeaan astiaan, ja sekoitetaan sauvasekoittimella. Oikeasti, muutama sekunti ja niin herkullinen kastike on valmis. Sen verran tuunasin alkuperäistä reseptiä, että vähensin sitruunamehun 2-3 ruokalusikallisesta yhteen, koska muuten siitä tuli liian sitruunaista omaan makuuni. Niin, ja sardelleja ei tullut mieleenkään laittaa mukaan :)

Salaattina käytin jäävuorisalaattia, rucolaa ja tammenlehväsalaattia. Lisäksi laitan aina caesarsalaattiin kirsikkatomaatteja, vaikkeivät ne sinne kai oikeasti kuulukaan. Ja jotta salaatti olisi hieman "tukuisampi", paistoin mukaan halloumi-juustoa.

Salaatin kaveriksi valmistin pika-pikaa feta-kinkkupiirakan. Pohjan ostin pakkasesta, ja täytteeksi laitoin Pirkan salaattijuustokuutioita öljyssä, saunapalvia (n. 250 g),  ja muna-kerma-juustoraasteseoksen (2 munaa, 2 dl kuohukermaa, n. 100 g juustoraastetta). Uunissa 200 astetta ja 30 minuuttia, helpompaa ei voisi olla!

Kolmen suklaan kakku

Tässäpä suklaan ystäville makoisa resepti, kolmen suklaan juustokakku!

Pohja:

2 munaa

60 g sokeria

45 g vehnäjauhoja

35 g perunajauhoja

0,5 tl leivinjauhetta

Täyte:

9 liivatelehteä

130 g maitosuklaata

130 g valkosuklaata

130 g tummaa suklaata

0,5 dl sokeria

5-6 dl kermaa

400 g maustamatonta tuorejuustoa

1) Valmista kakkupohja kuten täällä.

2) Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan.

3) Vatkaa kerma ja sokeri.

4) Sekoita tuorejuusto kermaan.

5) Jaa kerma-tuorejuustoseos kolmeen osaan.

6) Sulata suklaa yksi maku kerrallaan ja sekoita sula suklaa kerma-juustosekoitukseen. 

7) Purista ylimääräinen vesi pois 3:sta liivatelehdestä, ja liuota ne muutamaan ruokalusikalliseen kiehuvaa vettä.

8) Lisää liivateseos heti täytteeseen, niin ettei suklaa ehdi kovettumaan (jos suklaa ehtii kovettumaan, niin täytteestä voi tulla klönttinen).

9) Toista kohdat 5-7 jokaisen suklaan kohdalla

10) Kostuta kakkupohja ennen täytteiden lisäämistä.

11) Kaada suklaatäytteet vuokaan kerroksittain. Selkeiden raitojen saamiseksi pidä kakkua jääkaapissa aina noin 5 minuutin ajan kerrosten lisäämisen välissä.

12) Anna hyytyä yön yli jääkaapissa, ja koristele mielesi mukaan.

Bon appetit!

Joululahjatoiveita...

Lahjojen antaminen on minusta ihanaa. Kuulostelen pitkin vuotta läheisteni toiveita, ja yritän aina antaa lahjaksi jotain mitä toinen on todella toivonut. Samaa tekniikkaa käytän myös omien lahjojeni suhteen, eli tiputtelen vinkkejä jo pitkään ennen syntymäpäivää ja joulua. Aina tekniikkani ei todellakaan ole toiminut, olen toivonut muinoin mm. Kitchen Aidia ja saanut raastimen (siis oikeesti, leipojalle raastin!?!?), pulssimittaria ranteeseen ja saanut askelmittarin (no tää oli jo aika lähellä), ja niin eteenpäin.

Tänä vuonna esitän toiveeni tätä kautta, uskoni on kova siihen, että joulupukki lukee blogiani ;)

                                                     Rakas pukki, joko tänä vuonna?

Minulla on pakkomielle ruusukultaiseen kelloon. Olen vannoutunut valkokulta-fani, mutta joku tässä pinkinsävyisessä ihanuudessa on hullaannuttanut minut. Michael Korsin kellot täältä ja Espritin täältä. Muukin vastaava käy, mutta tärkeää on ettei rannekkeeseen ole sotkettu muita värejä, ainakaan valkoista! Dimangeja sen sijaan kellotaulussa saa olla.

                   Aarikan Prinssi-kynttilänjalat. Mieluiten valkoisena ja kaksin kappalein.

        

   Iittalan Nappula-kynttilänjalat. Valkoisena tai mustana, ja taas parina, kiitos. 

Silläkin uhalla, että kuulostan ahneelta kuin joulupossu, lisään tähän vielä all time favouriteni, ihanaakin ihanamman Ilmari Tapiovaaran (esim. Artekista) Mademoiselle-tuolin. Rakas pukki, ymmärrän jos tämä oli jo liikaa.

Herkkuja lastenjuhliin

Muutaman viime vuoden aikana olen innostunut pipertämään kaikkea söpöä ja ihanaa pikku-apulaiseni lastenjuhliin. Tässä kuvia menneistä juhlista, ja muutama vinkki prinsessajuhlien tarjoiluihin :)

Hello Kitty-, dinosaurus- ja mekkokeksejä höystettynä ihanilla sateenkaaren värisillä hedelmätikuilla. Keksit ovat tehty piparitaikinasta, ja kuorrutettu pikeerillä. Hedelmät ja marjat asettelin kaikkii tikkuihin samassa järjestyksessä, joten ne muodostivat kauniin sateenkaaren ollessaan vierekkäin tarjoiluvadilla.

Cake popseja. Hello Kitty popsit ovat omia suosikkejani, koska ne ovat niiiiiin söpöjä. Ja ne muuten maistuvat myös pikkupojille.

Vuosi vuodelta lapseni kakkutoiveet ovat menneet vaativammiksi ja vaativammiksi. Siksi tänä syksynä olikin iloinen yllätys, kun tällainen valmis kuva oli toiveena. Näillä saa helposti upeita kakkuja aikaan!

Tämä hevoskakku on edellisen vuoden toive. Ajattelin, että tämä on superhelppo tehdä, idea saatiin jostain lasten leivontakirjasta (en nyt muista nimeä...). Ja olihan tämä kohtalaisen helppo tehdäkin, vaikkei lopputulos ehkä ole parhaimpiani. Kelpasi silti hyvin sankarille :)

Heppakakun kanssa samoille synttäreille päätyi alla oleva prinsessan linna-kakku. Idea tuli siitä samaisesta lastenkirjasta. Tornit on tehty jäätelötötteröistä, ja vohveleista sai hyvät ovet ja ikkunat.

Tässä vielä muutama kuva menneiltä ajoilta. Kakkukuvia on tullut käytettyä kerran jos toisenkin :)

Piparkakkutaloja

Itsenäisyyspäivän kunniaksi ryhdyin pikku-apulaiseni kanssa piparkakkutalojen tekoon, ensimmäistä kertaa sitten oman lapsuuteni. Onnistuttiin ihan hyvin, vai mitä sanotte?

Tämähän ei ollutkaan taas niin helppoa, kuin olin kuvitellut, koristelussa omat taidot eivät ihan kohdanneet suunnitelmiani, ja liimatessa sormet paloivat kerran jos toisenkin. Mutta väliäkös noilla, saatiin viettää kivaa aikaa yhdessä, ja olen erityisen ylpeä pienemmän tekijän aikaansaannoksista!

                                                   Pikku-apulaisen kädenjälkeä

Cake pops

Cake popsit ovat mielestäni täydellistä naposteltavaa erilaisiin juhliin: pientä, helppoa sormiruokaa, ja söpöjä kuin mitkä! Ja aika helppoja tehdäkin... ainakin parin harjoituskerran jälkeen. Olen tehnyt myös popseja tuliaisiksi, ja niistä saa tosi suloisia lahjoja, kun käärii popsit esimerkiksi sellofaaniin. Ohjeita ja tutoriaaleja popsien tekemiseen on netti pullollaan, mutta kerron tässä lyhyesti miten itse popseja teen.

Useimmiten teen popsit sitruunakakusta, mutta olen kokeillut myös suklaakakkua, tiikerikakkua, ja perus sokerikakkua. Tähän käy kaikki mahdolliset kuivakakut, eli oman maun mukaan! Ellei halua olla tosi reipas, ja leipoa kakkua ihan itse, niin popseihin kelpaa kyllä valmis kaupan kuivakakkukin. Kakku vaan murusiksi kulhoon ja sekoitetaan joukkoon makeaa tuorejuustoa sidosaineeksi. Taikina on silloin hyvä, kun siitä voi muodostaa palloja ilman että taikina murenee. Annostelu vaihtelee vähän kakun mehevyyden mukaan, mutta noin 350 grammaan kakkua käytän n. 100 grammaa tuorejuustoa.

Popsit pyöritellään sitten pieniksi (tai suuriksi, miten kukakin tykkää) palloiksi, ja annetaan jähmettyä vähän aikaa jääkaapissa. Sitten dipataan pops-tikun pää sulaan suklaaseen (tai sulaan candy meltsiin), ja työnnetään tikku varovasti popsiin. Laitan popsit yleensä tässäkin välissä jähmettymään jääkaappiin vähäksi aikaa.

Kuorrutteena käytän mieluiten suklaata, koska se maistuu minun suussa parhaalle, mutta candy meltsejä käytän silloin kuin haluan tehdä värikkäitä popseja. Suklaa tai candy meltsit kannattaa sulattaa kapeahkoon ja korkeaan astiaan, esimerkiksi juomalasiin. Näin popsin dippaaminen on helpompaa, eikä sitä tarvitse pyöritellä suklaassa. Suklaa pitää valuttaa kunnolla, ennen kuin nostaa popsin pystyyn. Jos ei malta, niin kuorrute valuu (valuttamiseen saa menemään uskomattoman pitkiä aikoja, mutta kannattaa  olla kärsivällinen nätin lopputuloksen saamiseksi).

Jos popsin koristelee strösseleillä, niin koristelu pitää tehdä ennen kuin suklaa ehtii kovettua. Jos taas tekee esimerkiksi kuvioita eri värisellä suklaalla, niin popsit kannattaa taas käyttää jääkaapissa jähmettymässä. Sitten vaan koristelemaan, vain oma mielikuvitus on rajana! Myöhemmin voin esitellä näiden peruspopsien lisäksi mm. Hello Kitty-popsit, pikkutyttöjen (ja ehkä minunkin) ehdottomat suosikit!

Hedelmähimo

Alkusyksynä iski mieletön himo, nimittäin hedelmäsellainen. Tunnollisesti olen väkertänyt lähes joka ilta hedelmäsalaattia iltapalaksi, vaikka se onkin sottaisaa, siinä kestää, ja on muutenkin vähän rasittavaa. Mutta kyllähän se palkitsee, kun saa teveellisen herkun vetää napaansa samalla kun katsoo jotain ihanaa hömppää telkkarista.

Lempihedelmiäni tällä hetkellä ovat mango, ananas, erilaiset melonit ja uusi tuttavuus granaattiomena. Oletteko jo maistaneet? Jokunen aika sitten ruokakaupassa oli granaattiomena-esittely, jossa maistoin sitä ensimmäistä kertaa. Kyllähän kaikki granaattiomenan tietävät, mutta ainakin minulle se on ollut niitä vähän ihmeellisen oloisia hedelmiä, joista ei tiedä miltä ne maistuu tai miten niitä kuuluu syödä. Siksi varmaan en ole aiemmin niitä kotiin ostellutkaan. Tämä esittelijä kuitenkin vakuutteli, että granaattiomenaa on tosi helppo käsitellä, eikun leikataan vaan puoliksi, ja vähän naputellaan lusikalla puoliskoa, ja hetken päästä ne hedelmäpalaset ovat kipossa. Ja kun vielä makukin kolahti, niin olin myyty.

Kotona rupesin innoissani ja hedelmähimoissani naputtelemaan puolitettua granaattiomppua. Kippo pysyi tyhjänä. No okei, käytin varmaan väärää tekniikka. Uusi yritys, johon lisäsin kevyen puristelun naputtelun lisäksi. Kippo pysyi edelleen tyhjänä, mutta koko keittiön taso oli täynnä punaisia mehuroiskeita. Tätä jatkui jonkin aikaa, ja ainoa mikä täyttyi oli minun mitta. Loppujen lopuksi sain pahoinpideltyä ne papanat ulos siitä kuoresta, mutta siinä vaiheessa ne hedelmät eivät jotenkaan houkutelleet enää tippaakaan.

En halunnut kuitenkaan luovuttaa tämän vitamiinipommin osalta, joten aloin tutkimaan asiaa tämän ensimmäisen episodin jälkeen. Monenlaisia neuvoja löysinkin granaattiomenan taklaamiseen. Leikkaa poikittain, eikun pituuttain, koputtele veden alla, tee viilto näin päin, tai sittenkin noin päin, jne. Kokeiltu on kaikkea, ja vika on varmasti käyttäjässä, kun siistejä paloja en irti siitä saa. Niinpä päätinkin unohtaa hienot neuvot, ja tein näin: leikkaan granaattiomenan paloiksi (aivan sama miten päin), ja nypin papanat sormin irti. Voilá! Kippo on täynnä.

Matkoja, iloja, kiloja...

Pakko myöntää, että tänä vuonna reissaaminen meni hieman överiksi. Matkoja on ollut sinne ja tänne, yhteensä 8 reissua kuluvana vuonna, huh! Olen aikamoinen jees-nainen elämän joka saralla, ja tämä pätee myös matkusteluun. Kaikki siis käy. Rannalla on ihana loikoilla auringon paahteessa, luminen Lappi on aivan parhautta, ja kaupunkilomatkin ovat niin huippuja! Ja tietysti lomalla tärkeää on myös herkutteleminen. Ihana teini-ikäinen siskontyttöni sen sanoikin: "lomalla parasta on kun saa syödä herkkuja". Hear hear!

Tässä siis katsaus tämän vuoden reissuihin kulinaari-prillit nenällä :)

                                      Dubai. Hotellin levoton jälkkäripöytä, jolle tehtiin
                                      kunniaa ihan joka ilta.

Pannukakkutalo Levillä. Tunnen vieläkin örkelin...

             

                            Venetsia. Upea hotelli Luna Hotel Baglioni tarjosi näin hienon          

                             syntympäiväkakun. Italiailainen ruoka on ylipäänsäkin niin hyvää!

                           Lontoo nro 1 ja 2. Kaukana olivat valkoisten liinojen ravintelit :D

                                    Berliini. Vähän juotiin, vähän syötiin.

Hmm... pitäisköhän mennä nettiin katselemaan lomia, vai kävisinkö vain jääkaapilla?

Vadelmainen juustokakku

Olen todellinen kotileipuri. Haluan tehdä leipomukseni oman keittiön rauhassa, ilman suurempia paineita tai kiirettä. Joskus onnistun tekeleissäni, ja toisinaan taas en. Epäonnistumiset häiritsevät onneksi vain minua itseäni (no okei, epäonnistumisia seuraa "joskus" ärräpäitä, joista kärsii myös perheeni...).

Siksipä siis aloinkin innolla seuraamaan MTV3:n Koko Suomi leipoo - ohjelmaa tänä syksynä, koska ohjelmassa ihan tavalliset ihmiset leipoivat hurjien paineiden ja tiukkojen aikataulujen sanelemina kilpaa toisiaan vastaan. Eläydyin kilpailuun ihan täysillä kotisohvaltani, ja harmitti niin kovasti kun ohjelma loppui (vaikka suosikkini, huipputaitava Anders voittikin, jei!). Hatunnosto siis kaikille kilpailijoille, minusta ei olisi ikinä moiseen!

Ohjelmassa tehtiin paineista huolimatta aivan mielettömiä leipomuksia, ja yksi jota halusin heti kokeilla oli Mailiksen voittaja-juustokakku. Juustokakku on yksi suosikkiherkuistani, ja olen maistellutkin aika monia (mm. äitini on jo vuosikausia tehnyt aivan loistavaa juustokakkua!). Yksi mieleenpainuvimmista oli aito New Yorkin cheesecake, jota pääsin maistamaan Lindy's-ravintolassa Manhattanilla muutamia vuosia sitten. Amerikkalaiseen tyyliin se oli NIIN tuhtia, että jopa tällainen hc-herkuttelijakin joutui jättämään puolet palasta syömättä. Mailiksen kakku oli kuitenkin suomalaiseen suuhun sopivampi, ja tosi hyvää. Ja ohje tarpeeksi simppeli, koska minäkin onnistuin :) Kokeilkaahan tekin!

Aamupäivä unelmoiden

Lähdettiin tänään aamupäivällä käymään Metsänkylän Navetassa Aulangolla. Automatka kesti meiltä noin tunnin, ja kun kymmenen ensimmäisen minuutin aikana oli takapenkiltä kuulunut jo seitsemäntoista kertaa "Onks vielä pitkä matka?", ehdin jo hieman katua reissuamme. Vettäkin satoi, vaikka olin jo parin kuukauden ajan kuvitellut reissumme ihanan valkoiseen joulumaisemaan. Onneksi mukana oli kuitenkin luotto-nannymme ipad, joten takapenkin kysymyksiä kuului enää viiden minuutin välein. Mukavaa oli myös huomata, että vesisade ja harmaus muuttui kilometri kilometriltä valkoisemmaksi maisemaksi, ja pääsihän se aurinkokin jo vähän pilkahtamaan kun saavuimme perille.

Kyseinen paikka on vilahdellut lehdissä ja tv:ssä, ja tiesin jo etukäteen että ihastun paikkaan ihan täysin. Ja OMG, hullaantuminenhan alkoi jo ennen kuin pääsin autosta ulos. Sydän hakkasi, silmät pyöri, kädet vispasi, ja suu kävi hokien "Mä haluun tän, mä haluun tän!" Kyseessä on siis vanha navetta, jossa myydään kaiken maailman vanhaa tavaraa, jonka avulla voidaan entisöidä muita vanhoja rakennuksia. Lattialankkuja, ladonseinälankkuja, ikkunakehikkoja, ovia, heloja, you name it.

Navetta itsessään oli jo aivan ihana, ja idyllisessä pihapiirissä seisoi toinen toistaan kauniimpia vanhoja, hyvin pidettyjä asuinrakennuksia. Tahtoo kanssa! Kysyin itseltäni lukuisia kertoja että miksei me voida asua täällä?? Siis miksi? Ja kaiken lisäksi siellä oli lunta, siis ihan oikeaa lunta niin että lapsoseni sai tehdä lumienkeleitä ja heitellä lumipalloja! Miten täydellinen paikka! Niin, ja olihan siellä vielä söpöjä laamojakin. Ne laamat ei kyllä kuulu mun haaveisiin, mutta kuitenkin :)

Olen kuvitellut aina sisustusmakuni olevan skandinaavisen moderni, mutta vähitellen olen huomannut makuni muuttuvan täysin toiseen suuntaan. Haaveilen ihanasta vanhasta kartanosta (öhöm. Siis talosta.), jossa olisi valkoiseksi maalatut lattialaudat, paljon tilaa, valoa, ja maalaismainen pihapiiri. (Ja ihan tosi lähellä kaupungin palveluita, of course.) Vanhoissa taloissa on vaan niin paljon luonnetta, ja jotenkin sellainen vanhan puun tuoksu vie minut lapsuuden kesiin mummin mökille. Jonain päivänä vielä, uskokaa vaan.

Navetan tien toisella puolella oli pienet joulumarkkinat, jossa käytiin ihmettelemässä paikallista tarjontaa. Samanlaista kamaahan siellä oli kuin kaikilla joulumarkkinoilla: villasukkaa, kransseja, piparitaloja. Mukaan tarttui havupallo, pienellä blingillä varusteltuna. Kaiken kaikkiaan oli kiva pikkuvisiitti Hämeeseen, ja tulen ihan varmasti palaamaan Navetalle. Viimeistään sitten kun laitan sitä omaa kart... taloani.