Aamupäivä unelmoiden

Lähdettiin tänään aamupäivällä käymään Metsänkylän Navetassa Aulangolla. Automatka kesti meiltä noin tunnin, ja kun kymmenen ensimmäisen minuutin aikana oli takapenkiltä kuulunut jo seitsemäntoista kertaa "Onks vielä pitkä matka?", ehdin jo hieman katua reissuamme. Vettäkin satoi, vaikka olin jo parin kuukauden ajan kuvitellut reissumme ihanan valkoiseen joulumaisemaan. Onneksi mukana oli kuitenkin luotto-nannymme ipad, joten takapenkin kysymyksiä kuului enää viiden minuutin välein. Mukavaa oli myös huomata, että vesisade ja harmaus muuttui kilometri kilometriltä valkoisemmaksi maisemaksi, ja pääsihän se aurinkokin jo vähän pilkahtamaan kun saavuimme perille.

Kyseinen paikka on vilahdellut lehdissä ja tv:ssä, ja tiesin jo etukäteen että ihastun paikkaan ihan täysin. Ja OMG, hullaantuminenhan alkoi jo ennen kuin pääsin autosta ulos. Sydän hakkasi, silmät pyöri, kädet vispasi, ja suu kävi hokien "Mä haluun tän, mä haluun tän!" Kyseessä on siis vanha navetta, jossa myydään kaiken maailman vanhaa tavaraa, jonka avulla voidaan entisöidä muita vanhoja rakennuksia. Lattialankkuja, ladonseinälankkuja, ikkunakehikkoja, ovia, heloja, you name it.

Navetta itsessään oli jo aivan ihana, ja idyllisessä pihapiirissä seisoi toinen toistaan kauniimpia vanhoja, hyvin pidettyjä asuinrakennuksia. Tahtoo kanssa! Kysyin itseltäni lukuisia kertoja että miksei me voida asua täällä?? Siis miksi? Ja kaiken lisäksi siellä oli lunta, siis ihan oikeaa lunta niin että lapsoseni sai tehdä lumienkeleitä ja heitellä lumipalloja! Miten täydellinen paikka! Niin, ja olihan siellä vielä söpöjä laamojakin. Ne laamat ei kyllä kuulu mun haaveisiin, mutta kuitenkin :)

Olen kuvitellut aina sisustusmakuni olevan skandinaavisen moderni, mutta vähitellen olen huomannut makuni muuttuvan täysin toiseen suuntaan. Haaveilen ihanasta vanhasta kartanosta (öhöm. Siis talosta.), jossa olisi valkoiseksi maalatut lattialaudat, paljon tilaa, valoa, ja maalaismainen pihapiiri. (Ja ihan tosi lähellä kaupungin palveluita, of course.) Vanhoissa taloissa on vaan niin paljon luonnetta, ja jotenkin sellainen vanhan puun tuoksu vie minut lapsuuden kesiin mummin mökille. Jonain päivänä vielä, uskokaa vaan.

Navetan tien toisella puolella oli pienet joulumarkkinat, jossa käytiin ihmettelemässä paikallista tarjontaa. Samanlaista kamaahan siellä oli kuin kaikilla joulumarkkinoilla: villasukkaa, kransseja, piparitaloja. Mukaan tarttui havupallo, pienellä blingillä varusteltuna. Kaiken kaikkiaan oli kiva pikkuvisiitti Hämeeseen, ja tulen ihan varmasti palaamaan Navetalle. Viimeistään sitten kun laitan sitä omaa kart... taloani.