Lempihedelmiäni tällä hetkellä ovat mango, ananas, erilaiset melonit ja uusi tuttavuus granaattiomena. Oletteko jo maistaneet? Jokunen aika sitten ruokakaupassa oli granaattiomena-esittely, jossa maistoin sitä ensimmäistä kertaa. Kyllähän kaikki granaattiomenan tietävät, mutta ainakin minulle se on ollut niitä vähän ihmeellisen oloisia hedelmiä, joista ei tiedä miltä ne maistuu tai miten niitä kuuluu syödä. Siksi varmaan en ole aiemmin niitä kotiin ostellutkaan. Tämä esittelijä kuitenkin vakuutteli, että granaattiomenaa on tosi helppo käsitellä, eikun leikataan vaan puoliksi, ja vähän naputellaan lusikalla puoliskoa, ja hetken päästä ne hedelmäpalaset ovat kipossa. Ja kun vielä makukin kolahti, niin olin myyty.
Kotona rupesin innoissani ja hedelmähimoissani naputtelemaan puolitettua granaattiomppua. Kippo pysyi tyhjänä. No okei, käytin varmaan väärää tekniikka. Uusi yritys, johon lisäsin kevyen puristelun naputtelun lisäksi. Kippo pysyi edelleen tyhjänä, mutta koko keittiön taso oli täynnä punaisia mehuroiskeita. Tätä jatkui jonkin aikaa, ja ainoa mikä täyttyi oli minun mitta. Loppujen lopuksi sain pahoinpideltyä ne papanat ulos siitä kuoresta, mutta siinä vaiheessa ne hedelmät eivät jotenkaan houkutelleet enää tippaakaan.
En halunnut kuitenkaan luovuttaa tämän vitamiinipommin osalta, joten aloin tutkimaan asiaa tämän ensimmäisen episodin jälkeen. Monenlaisia neuvoja löysinkin granaattiomenan taklaamiseen. Leikkaa poikittain, eikun pituuttain, koputtele veden alla, tee viilto näin päin, tai sittenkin noin päin, jne. Kokeiltu on kaikkea, ja vika on varmasti käyttäjässä, kun siistejä paloja en irti siitä saa. Niinpä päätinkin unohtaa hienot neuvot, ja tein näin: leikkaan granaattiomenan paloiksi (aivan sama miten päin), ja nypin papanat sormin irti. Voilá! Kippo on täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti